Eilen Rocco osallistui käyttäytymiskokeeseen. Olin minäkin mukana, ainakin fyysisesti... Meinaan sen verran jännitti, että henkinen osa oli jossain muualla. Ja miekii olen sentään kilpaillut erinäisiä kertoja niin koirakokeissa kuin muissakin kisoissa...

Rocco pääai suorittamaan ensin. Kytkettynä seuraaminen oli siedettävää (tietysti kun ei se karkuunkaan päässyt). Vapaana seuraaminen oli aika hurjaa seilaamista sivulle, eteen, taakse ja välillä kuono maahan jne.

Liikkeestä istuminen meni maahanmenoks, maahan meno ja luoksetulo oli kohtalainen. Rocco meni maahan ja tuli luokse; vinoon!!!!!!!! Homma mitä se ei ole koskaan tehnyt ; (

Paikallamakuu oli huvittava. Rocco on varsinainen pelle. Jätin sen paikalla makuuseen, poistuin paikalta. Henkilöryhmästä vinkattiiin, että hyvin menee. Sitten ei mitään ja jäin miettimään mitä selän takan tapahtuu. Mutta kukaan ei näyttänyt kauhistuneelta, joten ajattelin kaiken olevan ok.

Sain luvan palata koiran luo ja olin revetä riemusta kun Rocco makasi niillä sijoillaan mihin olin sen jättänyt. Totuus paljastui kun tuomari tuli luokse ja kertoi Roccon tehneen kaikkea muuta kuin seisoneen päällään.

Rocco oli aikansa makoillut, noussut seisomaan, tiiraillut lintuja, haistellut maata, kurkannut olkansa yli yleisöön päin, käynyt istumaan, tuijotellut miun selkää ja lopuksi rojahtanut uudestaan maahan. Aivan samoille jalansijoilleen!!!!

Kaupunkiosuus meni paremmin kuin hyvin. Rocco ei reagoinut häiriökoiriin lainkaan. Se oli suurin jännityksen aiheeni... Ihmiset eivät ole ongelma, vain toiset koirat...

Loppu hyvin kaikki hyvin.

Reeniryhmä oli tseppaamassa kentän reunalla ja olivat mokomat vielä hommanneet ruusunkin onnistumisen kunniaksi.... Ilman ko. porukkaa Rocco vieläkin kirmailisi hallitsemattomasti pitkin poikin kenttää ja meikäläinen kiljuisi naama punaisena... Eikä edes sinnepäin onnistuneesta suorituksesta olisi tietoakaan. Suuret kiitokset Reeniryhmälle sitekeydestä ja peräänantamattomuudesta ja pitkistä pinnoista meikäläisen suhteen...