Tämä harrastaminen käy työstä välillä. Tänään olin töissä puoleen kuuteen ja ampaisin kotiin sata lasissa. Hain pojat kyytiin (Mummo oli onneksi tehnyt miulle eväät; kahvia termarissa. leipää ja lettuja mansikkahillolla) ja eikun samaa vauhtia reenimään tottista.

Rocco oli ihan kuutamolla moisesta pikastartista. Se ei ensin tajunnut, että oltiin töissä... Viekkaana immeisenä syötin sille muutaman makupalan ihan noin vaan, että sain sen tajuamaan niitä olevan tarjolla kohtuullista työpanosta vastaan. Ja siitä sitten reeni käynnistyi. Lainasimme myös Willen palloa, josta tuli Roccon hampaissa reikäinen malli

Ja kyllähän Picardiili sitten taas toimi, moitteetta! Paikka oli erittäin häiriöinen muttei haitannut kummankaan keskittymistä. Hyvä myö!

Hartsa on helpompi; hää kun tekee ihan mitä vaan kunhan ymmärtää edes vähän mitä halutaan... Jostain ihmeellisestä syystä Hartsa tykkää TOKO:n ruudusta ?! Ja sillä aloitettiin, että saatiin turhat puhdit pois. Sitten reenittiin käyttistä varten niitä liikkeitä. Voi herran pieksut kun herra teki pontevasti. Keräsi sopivasti painetta (kieli roikkui suusta ja naama rustinki oli yhtä partaista hymyä) mutta kuitenkin pysyi työasetuksilla. Mie kun en hullun hihkujista tykkää. Pitää kuitenkin korvienvälin pysyä kasassa vaikka tehdäänkin kierroksilla hommia...

Nyt ei sitten muuta kuin apetta koirille ja vällyjen väliin. Huomenna on uusi päivä, sanoi jo Scarlett O´Hara muinoin...