Olinpas Lappeenrannassa lainaohjastamassa pikku-Siiriä. Norfolkki neitiä, elopaino alle 5 kg. Lievää enemmän jännitti, että osaanko esittää koiraa jota oikeasti esitetään eikä seisota tyhjän paikan merkkinä narun päässä niin kuin omien kanssa...

Toinen jännitysmomentti oli, että osaanko startata liikkeelle riittävän rauhallisesti. Nääs kun Roccon kanssa lähdetään liikkeelle niin kuin Ben Johnson konsanaan... Pelkäsin, että unohdan minkä kokoinen narun pienemmässä päässä on ja Siiri olisi leijaillut leijan lailla perässä.

Onneksi meillä on keskinäinen fanclub Sipen kanssa ja hoidettiin homma mallikkaasti. Saatiin ERI ja sijoituttiin junnunartuissa toiseksi. Seuraavaksi lähdetäänkin SERTIjahtiin! Nälkä kasvaa syödessä ja ulkonäyttelyissä on meno mukavampaa kuin liukkaassa sisähallissa.

Hauskinta oli kun Wille sanoin miun kerrankin esittäneen koiraa, en kuulemma juoruillut muiden kehässä olijoiden kanssa niin kuin omia esittäessä... Oppia ikä kaikki ; D

Kävin myös elämäni ensimmäisen kerran kasvattajakehässä. Olihan se hupaisaa mennä neljän koiran muodostelmassa. Siitäkin vielä suoriuduttiin hyvin.

Maanantai-iltana olin sitten katsomassa tottisteluvideon saldoa ja huh-huijaa. Koira oli ok MUTTA meikäläinen näytti plussapallon kopiolta. No, onneksi tarkoitus oli vain seurata teknistä suorittamista eikä miltää meikä näytti.

Nyt onkin talven ajalta "montametriä" videonauhaa, jota voi sitten ajan kanssa oikein tarkastella ja yrittää korjata omia mokia. Ja tietysti keksiä kasapäin uusia...