Isänpäivälahjaksi annoin Papalle vapaapäivän meistä (saattoi tulla enemmän kuin tarpeeseen) .

Aamulla kahdeksan jälkeen pakkasin Esterin ja Harmin autoon. Kävimme hakemassa Tiitun ja sitten metsään. Reenien  kokoontumispaikassa olikin haavakko hirven jahti aluillaan. Ajoimme omaan reenipaikkaamme kauas, kauas.

Reenit menivät hyvin; meitä oli seitsemän reipasta ja aamuvirkkua säntäilemässä pitkin pöpelikköä. Reenimme melkein puolille päivin. Sitten palautin Tiitun kotiin.

Ajoin Baskereille ja yllätys, yllätys; ruoka oli valmista! Ei muuta kuin syömään korvasienillä, pekonill, kinkulla ja valkosipulijuustolla täytettyjä paprikoita kera veneperunoiden. Oli muutes hyvää! Ja tällä kertaa ei ollut niin kiire, etten olisi ehtinyt ottaa takkia pois päältä (edellisenä sunnuntaina söin ulkovaatteet päällä kun tuli äkkilähtö ja pikastartti metsään takaisin).

Hörökorva autoon ja reenimään. Otin taas vaihteeksi rullantuontia  ja kyllähän se tuntuu Roccon juttu olevan. Kävin sitten reenien jälkeen hakemassa Japelta ("urani" alkuaikojen kouluttajalta )ns. norskirullan  Roccolle. Testasin rullaa ja ylläri; Rocco tosiaan osaa ottaa norskin itse! Kiitos vaan vinkistä sukunimikaima Keravalta!

Esterin kanssa meillä oli vielä pieni tehtävä. Yksi pieni poika pelkää koiria vallan riivatusti ja kokeeiltiin saisiko Essu kammoa edes vähän lievennettyä. Poikaa ja tämän pikkuveljeä nauratti kun sanoin Esterin olevan kiltti karvanakki.

Jutusteltiin ensin ihan ilman koiraa torin reunan penkeillä. Kerroin vähän koirista ja miten on fiksua aina muistaa kysyä saako koiraa silittää yms. yms. Hetkosen rupateltuamme kysyin jos hakisin Esterin autosta. Jännitys tiivistyi mutta nuorempi pojista sanoi, että hän lähtee hakemaan kans! Ei häntä pelota.

Ja niin me metiin hakemaan Essu autosta. Kysyin pieneltä mieheltä haluaako hän taluttaa? No tietysti! Ei muuta kuin hihna kouraan ja yhdessä kiertelimme torilla. Sillä aikaa oli isompi poikakin tullut alatorille isänsä kanssa. Siinä pojat sitten ensin vähän reenailivat silittämistä ja sitten isompi poikakin uskalsi lähteä taluttamaan.

Talutus meni hyvin. Kysyin haluavatko pojat nähdä temppuja? Sehän sopi. Ester teki näitä bravuurejaan; asento, lepo. Ja sitten se jännä juttu: haukkuminen. Sanoin pojille, että Essu osaa haukkua käskystä, kokeillaanko? Sain nyökkäykset ja Ester haukahti kun sanoin; sano. Pojatkin sitten haukuttivat käskyllä ( kyllähän Essu haukkuu kun palkkaa saa). Ja mikä oli iloisinta; isompi pojista tohti antaa Essulle palkan omasta kädestään! Eka tippu kun jänskätti hiukka mutta poika pyysi itse toisen nakinpalan ja sitten onnistui hyvin.

Isompi pojista sai taluttaa Essun takaisin autoon. Olen todella ylpeä Esteristä. Vaikka Lyllerö on varsinainen tiukkapipo ja vänrikki Nappula niin pentukoiria ja lapsia se kohtelee kauniisti ja pitkämielisesti.

Ainoat lapset, joita Essu inhoaa on ne penskat mitkä kivittävät ja heittelevät kävyillä yms. Ja niitä saakin inhota ja tilaisuuden tullen sitten jahdata (Essu jahtaa hitonmoisella rähinällä muttei vahingossakaan koske). Mutta muuten se on niin pomminvarma kuin koirasta tai muustakaan elävästä eläimestä voi sanoa...

Kyl se sit on hyvä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!