Nääs tartti hommata haulikko tai jokin muu torrakko kun on talossa näitä metsästyskoiriakin...

Kaikki alkoi tänä aamuna siitä, että lötköttelin viattomasti sohvalla katsomassa jotain piirrettyä kera kahvikupin. Satumainen rauha rikkoontui kun halvatunmoinen töminä alkoi lähestyä makuuhuoneen suunnalta (näin kesällä pidän takaoven auki, että herra ja hidalgo saa seikkailla ulkona ja sisällä mielensä mukaan). Töminä lähestyi olohuonetta mutta tottuneena picardin toilailuihin en hirveästi noteerannut asiaa . Ajattelin, että taas herra Hörö on saanut pentukohtauksen ja sinkoilee huvikseen helteessä 120 lasissa.

Mutta ei, olohuoneeseen saavuttuaan totesin, että Hörö paimentaa talitinttiä edellään. Ja kunnon ornitologin tavoin se ei irroita katsettaan bongattavasta. Muuten hyvä MUTTA huonekalut eivät ehkä kestä kun picardi loikkaa sen 2 m 40 cm ilmaan ja laaskeutuu sitten miten sattuu alas. Talitinttikin tuntui olevan hieman hämillään kun normaali paimenkoira opetteli lentämään. No, toiset soittaa ilmakitaraa ja picardi ilmapaimentaa...

Kun sain omat aivoni mukaan hommaan yritin saada Roccon lopettamaan moisen touhun, tuloksetta. Ei muuta kuin niskapersotteella koira ulos ja ovet kiinni. Sitten vietimme Talitintin kanssa tuumaustauon miten jatketaan. Sain linnun siirtymään makuuhuoneeseen ja sieltä pihalle. Ja sinne se lennähti tyytyväisenä ja vahingoittumattomana.

Onkohan Roccon käyttäytymiseen syynä se, että ranskanmaalla syödään pikkulintuja? Olisiko se vihdoinkin löytänyt itselleen sopivan ruokavalion... Menen ja tiedä mutta erämessuilta ostan haulikon ja lähden syksyllä sorsajahtiin. Onneksi ei tarvitse ampua yhtään lintua, joka lentää alle viiden metrin, siitä vielä Rocco tavoittaa. Ja tuskin muutenkaan tarttee ampua mutta lisäähän se ns.katu-uskottavuutta metsästyksessä kun on edes ase...