Eli kuinka hyvin meidät immeiset onkaan koulutettu koirien toimesta....

Aamulla huomasin, että Ester on kouluttanut miut varsin hyvin ja taitavasti. Kun olen aamukaffeella ja luen lehteä, Ester tulee tuolin viereen pyörähtää kaks kertaa pyreneesipyörähdyksen ja voilá! Siirrän tuoliani automaattisesti taaksepäin, että Essu mahtuu syliin lukemaan aamulehden ja kyttäämään aamuista juusto annostaan...

Iltaisin Ester haluaa, että hänet silitellään uneen. Siis Lyllerö makaa Mummon sängyn vieressä säkkituolilla ja päällä hivauttaa Mummoa käteen; silitä! Ja Mummohan silittää kunnes Lyllerö nukahtaa... Eikä siis silitellä pitkin selkää vaan täytyy suupielistä silitellä rauhakseltaan kunnes uni tulee!

Harmi taas makaa illalla Papan rintakehän päällä ja tillittää silmiin kunnes Pappa sanoo, että nyt käydään nukkumaan. Sitten Herra liukuu kuin veltto räkä  Papan kuvetta pitkin kainaloon...

Roccolle täytyy illalla asetella omaan sänkyyn tyyny, ssakussammakko ja Pupu. Sitten voi nukkua. Ja auta armias jos joku on väärässä paikassa! Hirveä tuijotus kunnes ymmärrän siirtää asiat oikeaan paikkaan...

Sitä kun itse aina vikisee, että koirien koulutus on niiiiiiiin rankaa ja vaativaa kun eivät opi millään tekemään oikein. Niin nämä halvatun nelijalkaiset kouluttavat, ilman suurta vaivaa ja makupaloja, meidät immeiset taipumaan omaan tahtoonsa.

Ja vasta vuosien kuluttua huomaa, että kappas vaan kuka käskee ja ketä.....