Ensiksikin; HAUSKAA VAPPUA!

Me vietettiin oikein reipas Vappuaatto. Ensin päivä töissä, sitten tottiskentälle. Siis ihan normijuttuja.

Mutta tottiksen jälkeen Mummolaan missä oli shampanja jäähtymässä! Eikun lasi kouraan ja takapihalle lukemaan. Rocco oli mukana, eikä lukemisesta tullut mitään... Reipas lintukoira vei kaiken huomion.

Rocco yritti kauheasti ottaa kiinni pikkulintuja. Ei mennyt jakeluun, vaikka selitin ettei niitä saa kiinni edes hyppimällä ( Rocco näytti muutaman todella komean ja korkean loikan). Ääniefektit oli kohdillaan ja muistutti miua siitä miksen halua sen oppivan haussa haukkumaan. Vähemmälläkin saa sydärin järkättyä...

Talitintit kiusasivat yksinkertaista ihan huvikseen; lensivät parin metrin päähän maahan ja pyrähtivät sitten karkuun. Ja toinen tohelo perässä. Välillä Rocco ravasi ympäri takapihaa rintarottingilla kuin maailman valtias.

Löytyi kuitenkin herralle selättäjä! Tikka mokoma lensi lintulaudalle ja Rocco katsoi parhaaksi linnottautua miun viereen. Mokomaa petoa kun ei uskalla alkaa hätyyttämään   Tiukasti Rocco piti otusta silmällä. Ilmeisesti pelkäsi, että kysessä joku Picardiileja syövä laji. Näistä kun ei aina tiedä...

Lähdimme sisätiloihin ettei pieni koira polo liikaa järkyty. Ja kreivin aikaan! Ruoka oli valmista ja sitä oli riittävästi. Päädyin lopulta sänkyyn mahan viereen maate. Rocco tuli tietysti vaahtikoiraksi mukaan. Myöhemmin Mummo toi shampanjaa ja tippaleipiä evääks. Syötiin tippaleivät, shampanja jäi...

Oli jotenkin mukavan raukea olo ja eipä aikaakaan kun Nukkumatti mäjäytti hiekkasäkillä.... Aamulla hersin täysissä pukeissa koira kainalossa. Mummo oli kuulemma käynyt illalla sulkemassa telkkarin ja sammuttamassa valot.... Näin sitä sitten perinteisesti sammutaan kun on ryypätty lasi shampanjaa....

Aamulla sitten kömmimme kuuden hivakoilla ylös ja kahvin keittoon. Aamu näytti kauniilta ja eikun eväät autoon, sekä koira. Lähdimme Roccon kanssa jäljelle.

Kävin tallomassa jäljen ja sitten lenkille kun odottelimme jäljen vanhenemista. Linnut metelöivät ja oli todella mukavaa. Töpsöttelimme Hörökorvan kanssa pitkin poikin metsäpolkuja ja ihastelimme keväistä luontoa.

Kun jälki oli hapantunut tarpeeksi kävimme ajamassa sen. Yllättävän hyvin meni. Esine  näyttö oli kohdallaan ja itse jäljen ajo vaivatonta.

Nyt Rocco kuorsaa miun sängyssä; päivän urakka nääs tehty ja mie alan valmistautua viemään pimpuloita metsään... Sieltä kun ei meinaa malttaa olla pois kun sää on tällainen....

Ja illalla sitten taas reenaillaan!