Eilen illalla oltiin sitten VPK:n mönkkärillä reenaamassa hakua. Ensin käytiin läpi turvallisuusohjeet ja sitten ei muuta kuin rukkaset kouraan, kypärä päähän ja eikun lavalle ja menoks...

Roccosta oli todella hauskaa jo eka totuttelukierros. Picardimaiseen tyyliin se oli lavalla ja röykkyisessä menossa kuin kotonaan. (kotonakin on joskus "röykkyistä" menoa kun ei tottele ...)

Varsinainen etsintä kierros meni hyvin. Rocco kuittasi jo heti alkumetreillä missä ukko on. Mutten laskenut sitä heti liikkeelle. Ei ollut kovin helppo homma pitää yli kolkytkiloista menohaluista koiraa kyydissä. Oltiin alussa sovittu, että kun haluaa mönkkärin seis niin napauttaa kuskia kädellä olkapäälle. Siitä se ongelma tuli; ei saanut nousta kyydissä ylös, koira hinkusi hullun lailla etsimään ukon ylös, maasto oli epätasaista eikä ollut Konsta Pylkkäsen välikättä jolla olisi voinut napauttaa kuskia olalle.

No sitten lopuksi hätäpäissäni sain merkin annettua. Mönkkäri seis, perälauta alas ja koira liikkeelle ja sinnehän se meni ja toi rullan suussaan. Ja ihan normaalisti näytölle. Hyvin meni.

Huvittavinta oli (jos kukaan on nähnyt Roccon autoon menon; Mamma nostaa pyllyn kyytiin kun itse ei mitenkään jaksa...), että Rocco hyppäsai mönkkärin lavalle ilman mitään ongelmia. Se ei edes miettinyt etteikö voisi hypätä. Ja Volvon paksiin saa survoa koiraa ihan tosissaan.

Tosin ekan kierroksen jälkeen Rocco oli sitä mieltä, että mönkkäri on meitin omaisuutta ja siihen ei kosketa. Kun VPK:n miehet tulivat aukaisemaan perälautaa niin Roccolla oli aikaste reilut ääniefektit. Ja se oli ihan tosissaan omiessaan kiesiä! Toisella kierroksella ei sitten ollut enää sitä ongelmaa. Rocco huomasi, että ei taida olla meitin oma ajoneuvo...

Lisää tällaisia treenejä! Vähän vaikeusastetta ohjaajalle ja koiralle kans...