Käytiin sitteen eilen pelottoman picardiilin kanssa rokotuksilla. Herra oli reipas oma itsensä kunnes mentiin eläinlääkärin odotushuoneeseen... Hervoton tutina ja piipatus alkoi heti.

Nääs kun Roccoa on varsin monta kertaa rauhoitettu kynsien amputaatioiden vuoksi. Niin herra odottaa tainnuttamista ilmeisesti joka kerran kun mennään eläinlääkäriin.

Kuitenkin eilenkin ihan nätisti Rocco hyppäsi pöydälle ja odotti mitä tuleman pitää. Eikä tietysti edes huomannut, että pistettiin

Jäin sitten jutustelemaan Sirkan kanssa ja Rocco linnottautui tuolin alle odottelemaan tajun lähtöä... Kun sitä ei tapahtunutkaan niin hän kiipesi tyyriisti viereiselle tuolille ja istui siinä kuin Kiinan Keisari. Oli sitten leuhkan näköinen koira.

Taistelupari Harmi & Ester lenkittivät Mummoa taas eilen. Satuin soittamaan Mummon kännykkään kesken lenkin. Ilmeisesti taas Ester oli halunnut juosta, koska Mummon hengitys vinkui kuin viimeistä päivää... Pakkaskeli ja astma ei ole paras mahdollinen yhdistelmä mutta kun Ester haluaa juosta  niin minkäs teet!

Harmi on paimeneksi omituinen; se valikoi ruokansa. Herra ei suostu syömään kana-riisi nappuloita, eikä Roccon uusia nappuloita. Herra istuu ruokakupin vieressä ja osoittaa mieltään. Äärimmäisen inhon ilme naamallaan se kääntää pään pois ruokakupilta.

No huushollissa ontuhtien ihmisten lisäksi tuhteja koiria (Ester ja Rocco 32.6 kg ) eikä Harmikaan enää ole Ranskan reissun jälkeisissä mitoissaan, joten ei sen niin väliä jos eivät aina syö...

Samaa periaatetta voisi kyllä noudattaa itsekin mutta sen verran olen kai Essun kaltainen pyreneesi, että kaikki kelpaa lajista ja määrästä ei niin väliä.....